Jälestänyt tässä Iki-Kiannon mukana yhtä entistä opettajaa, hän kun Karppeja sukuaan, jotta läheistäkinkö Siviälle. Irma oli parikymmentä vuotta nuorempi kuin S.
Hänen luonaan kun kävivät muutamat Ilmarin lapsista, ainakin Marjatta Iltatähti useinkin. Kuulinpa senkin että Irma olisi kuollut Jyväskylässä Marjatan keinuun.
Tiedä näistä. Mutta sen tiedän ja tohdin sanoakin, koska Irma tokaisi sen kuuluvasti yleisellä paikalla. Istuttiin nimittäin linja-autossa käytävän molemmin puolin ikkunapaikoilla. Tultiin kaupungista ja vähän ennen kuin olin jäämässä autosta vaihdoimme muutaman sanan kirjallisuudesta ja Irma siihen sihahti: – Mie kun oon tämmönen (puhallettu) paska.
Yllätti. Sukulaisuussuhteita tarkoitti. Isättömyyttään – äpäryyttään? Oma mieskin kuollut sodassa eikä omia lapsia.
Siitäpä olen sitten miettiskellyt syitä Irman äkäisyyteen. Koulupentuina ihan pelättiin mennä musiikkitunneille, kun ei tiennyt mistä äsähtää ja varsinkin kun olimme kuulleet senkin tempauksen, miten oli kaatanut vesikannusta kylmää vettä jonkun oppilaan niskaan: kauluksesta kiinni ja sinne!